Tärkeät, kertomatta jäävät asiat
Blogi

Tärkeät, kertomatta jäävät asiat

Yhteiskunta on täynnä tarinoita, joita emme kuule, koska kaikilla ei ole resursseja saada ääntään kuuluviin. Viestinnän ammattilaisilla on tuhannen taalan paikka auttaa.

Katsoin Sami Kieksin koruttoman dokumenttisarjan Logged in ja jäin vellomaan sen ahdistavaan tunnelmaan useaksi päiväksi. Dokumentti kertoo viidestä nuoresta miehestä, joista kukin on jumissa näköalattomassa elämässään pelikonsolin, halvan oluen, vetelehtimisen ja huumeiden muodostamien kaltereiden takana. Dokumentin aiheuttamaa hämmennystä ja pahaa oloa nieleskellessäni ajattelin, että on äärimmäisen tärkeää kuulla nämä tarinat juuri näin, näiden miesten kertomina.

Yhteiskunnassamme on ihmisryhmiä, jotka eivät pääse ääneen silloin, kun heitä koskevista asioista keskustellaan. Kannamme huolta esimerkiksi syrjäytyneistä nuorista, mutta tiedämmekö todella, miksi joku valitsee kotiin jäämisen sen sijaan, että hakeutuisi työkkäriin tai esimerkiksi Ohjaamon palveluiden pariin?

Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ovat erinomainen esimerkki ryhmästä, jonka asioista puhuu useimmiten joku muu kuin he itse. Kun sitten annammekin nuorelle mikrofonin, saatamme yllättyä.

Nuori tarvitsee oman äänen – ja ääni vastaanottajan

Drumin vuoden takaisessa kehityspäivässä päätimme, että haluamme edistää nuorten asioita. Kannoimme huolta siitä, että vaikeassa elämäntilanteessa olevat nuoret nähdään usein passiivisina ja laiskoina. Jos emme kuule ryhmän omaa ääntä, voi mielikuva porukasta typistyä stereotypian tasolle. Missiomme on auttaa eri tahoja saamaan äänensä kuuluviin, joten koimme suorastaan velvollisuudeksemme tarttua tähän.

Pro bono -asiakkaamme Vamos Helsinki tukee nuoria, joilla on haasteita arjessa pärjäämisen, mielenterveyden, asumisen tai opiskelu- ja työelämään pääsyn kanssa. Yhteistyössä olemme työpajoissa sparranneet muun muassa nuorten esiintymistaitoja työnhakutilanteessa sekä omien vahvuuksien tunnistamista ja sanoittamista.

Kuule ja kuuntele

Siinä missä työyhteisömme psykologisen turvallisuuden pehmeässä keinussa jokaisella on oikeus ja rohkeus olla äänessä, on hurjan tärkeää tarjota kanavia, keinoja ja resursseja myös hiljaisille. Kokemusta itseilmaisusta tai omista vahvuuksista on vaikea kerryttää, jos elämästä puuttuu työ- tai opiskelupaikan luoma sosiaalinen yhteisö.

On erityisen palkitsevaa auttaa vaikeassa elämäntilanteessa olevaa nuorta oman äänen löytämisessä ja kannustaa sen esiin tuomiseen. Kun työpajoissa pääsimme kurkistamaan nuorten elämään, huomasimme kuitenkin, että esiintymisvalmennuksen sijaan usein tarvetta onkin korville. Että edes silloin tällöin joku pysähtyisi kohdalle ja kuulisi, mitä sanottavaa nuorella on.

Taannoin erään Vamos-työpajan päätteeksi yksi nuorista spontaanisti kysyi muilta osallistujilta, kuinka monen itsetunto parani, kun kerrankin keskityimme heidän asioihinsa. Jokainen nosti kätensä. Taitaa olla vuoden paras – ja tärkein – palaute.

Lue seuraavaksi