Hyvä työnantaja on hereillä ajan ilmiöistä

Millainen työnantaja pärjää kovenevassa osaajakilpailussa? Selvää on, ettei pelkkä arvohumppa riitä, jos käytännön teoissa on petrattavaa. 

Kun joulukuun alussa kysyin Twitterissä, millainen on hyvä työnantaja, käynnistyi kiinnostava keskustelu.

”Ihmisten kokemus ja potentiaali käyttöön. Sen dissaus on iso missaus”, kirjoitti Ylen toimittaja Hanna Juuti.

HOK-Elannon ketjunjohtaja Mika Heikkinen arvioi, että arvoja on helppo kirjoittaa kalvoille, mutta käytännön teot ratkaisevat.

Mitä tekoja työntekijät työnantajiltaan 2020-luvulla odottavat?

Tärkeät asiat kiertyvät neljän pääteeman ympärille. 

1. Läpinäkyvyys — ole avoin.

Ihmiset eivät siedä kilvenkiillotusta tai viherpesua. Jos pikaruokayhtiö järjestää vastuullisuuskampanjan, mutta Jodelissa käynnistyy työntekijöiden moitemyrsky, kokonaisuus ei näytä hyvältä.  

Läpinäkyvyysyhteiskunnassa kaikkia päätöksiä tulee arvioida sen valossa, miltä asia näyttäisi lööpeissä. 

Tulevaisuudessa avoimuusvaatimukset lisääntyvät, kun yleistyvä avoin data helpottaa asioiden selvittämistä. 

Miten yrityksen mainetta hoidettaisiin tilanteessa, jossa esimerkiksi ylityötilastot tai johdon lentämät lennot olisivat julkisia? Toimimalla oikein.

2. Murrosaika — hallitse muutos.

Alle 15-vuotiaiden määrä pienenee ensimmäistä kertaa Suomen nykyhistoriassa eikä työikäisiä riitä kaikkialle. Millä perusteella juuri sinun yrityksesi on hyvä työympäristö? 

Jyväskylän yliopiston yliopistonlehtori Kati Pajunen kuvasi Twitterissä hyvää työnantajaa näin: ”Sellainen työ, jossa on mahdollisuus flow-tilaan.”

Siinä on hyvä rima ylitettäväksi.

Murrosaikaan kuuluu nouseva yksilöllisyyden vaatimus. Kevytyrittäjyyspalvelut nostavat päätään palkkatyön kilpailijoina. Alustatalouden jätit kilpailevat jäljelle jäävästä nuoresta työvoimasta.

Kannattaako olla palkollisena nollatuntisopimuksella, jos voi työllistää itsensä joustavasti? Vai pitäisikö työnantajalta saada vähän parempi kuin ”tule töihin tarvittaessa” -diili?

3. Hyvinvointi — ihminen edellä.

Työhyvinvoinnissa tärkeintä on itse työ. Ihmiset haluavat tehdä töitä mahdollisimman mukavien ihmisten kanssa itselleen sopivassa yrityskulttuurissa. 

Johtamisen tulee olla tasapuolista, kuuntelevaa, yksilöä ja perhetilanteita huomioivaa. 

Mielenhuolto, psykologinen turvallisuus, lyhennetty työaika ja muut joustomahdollisuudet nähdään edistyksellisen työnantajan merkkeinä. 

Poissa ovat johtajien 90-luvun sikarinsavuiset työhuoneet, 2020-lukua ovat puolapuin, säkkituolein ja kahvakuulin varustetut palautumistilat.

4. Monimuotoisuus — ota kaikki mukaan.

Tarve kohdella ihmisiä tasa-arvoisesti ja tarve kohentaa työllisyysastetta vetävät kohti samaa tavoitetta: yhä useamman tulisi olla töissä.

Sairaus tai vamma vaikuttaa työmahdollisuuksiin arviolta 600 000 ihmisen kohdalla. Heistä töissä on kaksi kolmasosaa, työelämän ulkopuolella kolmasosa. Ulkopuolella olevista 65 000 arvioi itse pystyvänsä töihin – ja haluaisi töitä. 

Asenteet vammaisten ja pitkäaikaissairaiden työllistämiseen ovat koko ajan myönteisempiä. Ajan merkkejä kuunteleva työnantaja on tässä mukana.

HiQ Finlandin rekrytoija Elina Salo sanoi Twitter-keskustelussamme, että hyvä työnantaja on ”työnantaja, joka mahdollistaa kehittymisen ja jatkuvan oppimisen.”

Jos oppiminen on jatkuvaa, sitä ei lopeteta keski-iässä, vaan osaajat kelpaavat työmarkkinoille kaikenikäisinä.

Jos tuhannet vanhenevat työntekijät syrjäytetään rekrytointikisoista ennen 60-vuotispäivää, heistä tulee pitkäaikaistyöttömiä, jotka ovat vaarassa suistua osattomuuteen.

Tämän ymmärtävä työnantaja palkkaa konkariosaajan ja kohottaa paitsi kestävyysvajetta, myös yhdenvertaisuuden tunnetta ja mielenterveyttä. 

Syntyy tuloksia, jotka näkyvät koko kansakunnan viivan alla.