Aamusivut: testissä luovuuden kuntopiiri
Blogi

Aamusivut: testissä luovuuden kuntopiiri

Olen kirjoittanut koko ikäni, niin työkseni kuin huvikseni. Siinä missä nuorempana kirjoitin paljon kaikkea – runoja, novelleja, mielipidekirjoituksia, artikkeleita, ja aloitin jopa romaania – on tapa jäänyt unholaan. Aina kun aloitan, kirjoittajan blokki ja sisäinen kriitikko kilpailevat siitä, kumpi pystyy tehokkaammin pitämään minut lamaantuneena koneen edessä. Otin avukseni aamusivut, joka on amerikkalaiskirjailija Julia Cameronin kehittämä luovan kirjoittamisen työkalu.

Aamusivujen ohjeistus menee seuraavasti: kirjoita heti herättyäsi kolme sivua – isoja sivuja, ei mitään pieniä muistilappuja – käsin. Yritä välttää liiallista miettimistä ja taukoja kirjoittamisessa. Oksenna paperille mitä tahansa kolmen sivun verran. Älä lue tekstiäsi enää koskaan.

Vaikka sääntöjä on vähän, rutiinin noudattaminen oli yllättävän vastenmielistä. Tässä ote viikolta 2:

Mie inhoan näiden sivujen kirjoittamista. Really.

Jotkut aamut sujuivat paremmin. Yhtenä hyvänä aamuna olen näköjään pohtinut luovaa kirjoittamista:

Onko luovuus sama asia kuin vapaa ajattelu? Ikään kuin minulla olisi ajatus, että kirjoittamisen pitäisi vain soljua itsestään koko ajan, ajatukset ja ideat vain valuisivat aivoista paperille. Käsi on vain mekaniikka, joka tekee niin kuin aivot käskevät ja itse seuraan vierestä. Katson, kun aivot ja käsi luovat yhdessä minusta riippumatta?

Pääsääntöisesti olisin kirjoittamisen sijaan kuitenkin mieluummin syönyt vaikka puuta. Houkutus jättää sivut kesken oli suuri. Jääräpäisesti kuitenkin purin hammasta ja kirjoitin sitten vaikka kauppalistaa, jos en muuta keksinyt.

Sisäinen kriitikko sulki suunsa ja käsi mieltyi kynään

Neljän viikon hampaiden kiristelyn jälkeen kynään tarttuminen heti herättyäni ei ahdistanutkaan. Laskin kynän paperille ja katsoin, mitä tapahtui.

Juuri tähän Cameronin tekniikka pyrkii. Sen tarkoitus on hiljentää sisäinen kriitikkomme, vapauttaa ajattelu, stimuloida ja aktivoida kirjoittamaan ennen kuin pää on täyttynyt päivän ajatuksista ja askareista.

Olen nyt kirjoittanut aamusivuja kaksi kuukautta. Mikä on muuttunut?

En vieläkään tule kirjoittamaan seuraavaa suurta suomalaista romaania, mutta ideoiden puuttuminen ei enää estä aloittamistani. Voi olla, että tekstini alku ei ole julkaisukelpoista, mutta ei sen tarvitse enää ollakaan.

Opin nauttimaan käsin kirjoittamisesta. Se antaa aikaa ajatuksille pysyä mukana ja synnyttää mielleyhtymiä ihan eri tavalla kuin koneella kirjoittaminen. Kynä paperilla tuntuu pysyvämmältä ja kädessä intuitiivisemmalta työkalulta kuin tietokone. Väitän, että kirjoittaisin koneella erilaista tekstiä.

Olen ryhtynyt kantamaan mukanani pientä muistivihkoa kaikkialle. Aina, kun mieleeni nousee ajatus, jota haluan tutkia tarkemmin ajan kanssa, kirjoitan sen ylös. Monet ajatuksista päätyvät aamusivuille syvempää pohdintaa varten.

Harjoite on kuitenkin vain ensimmäinen askel, joka auttaa pääsemään yli sisäisestä kriitikosta. Jos haluaa oikeasti kehittyä kirjoittajana, on harjoiteltava muutakin kuin tajunnanvirran suoltamista. Luovaa kirjoittamista pitää treenata siinä missä fyysistä kuntoakin.

Vinkkini kirjoittajille

  1. Pidä kirjoitusvälineet lähellä. Ideat voivat syntyä mitä oudoimmissa hetkissä.
  2. Älä ole kunnianhimoinen. Maailman huonoin haiku on parempi kuin tyhjä paperi.
  3. Mitä enemmän luet, sitä enemmän ajattelet.
  4. Jos sisäinen kriitikkosi on liian vahva, kokeile aamusivuja.
  5. Sovi itsesi kanssa kirjoittamistreffit. Mene vaikka kahvilaan, meren rannalle, metsään mättäälle ja päätä, että annat sen hetken kirjoittamiselle.

Lue seuraavaksi