Innostus on onnistuneen somen takana – asiantuntijallakin

Viime vuosina on puhuttu paljon somen työntekijälähettilyydestä. Sanahirviön takana on ajatus siitä, ettei viestintä kuulu vain viestintäosastolle tai valikoiduille puhehenkilöille. Nyt kaikki saavat viestiä. Susanna Isohanni kirjoittaa, miten suhtautumisemme someen on näkynyt asiantuntijoiden somevalmennuksissa vuosien aikana.

Kun aloittelin työtäni viestintäalalla 90-luvun puolivälissä, sanottiin usein, että jokainen yrityksen työntekijä viestii työpaikastaan kahdeksalle lähipiirin ihmiselle. Voitte vain arvata, millainen tuo luku voi tai voisi olla nykypäivänä somen ja internetin ansiosta! Aktiivisella somettajalla voi olla satojen tai jopa tuhansien kiinnostuneiden ihmisen piiri ympärillään. Kaikki someseuraajamme eivät toki ole potentiaalisia asiakkaita tai työntekijöitä. Sen verran pieniä tämä maa ja maapallo kuitenkin ovat somen seurauksena, ettei esimerkiksi minusta tarvitse vetää montaakaan pomppua itseni ja tämän blogitekstin lukijan välille. Jokaisen käsityksellä juuri sinun yrityksestäsi on siis väliä.

Somen rooli työpaikalla on muuttunut vuosikymmenessä paljon. Vain kuusi vuotta sitten keskusteltiin vielä siitä, saako työajalla käyttää somea. Ja osa työpaikoista sen kielsikin. Samoin on keskusteltu myös siitä, saako työnantaja edellyttää somen käyttöä ja pohdittu, viekö työnantaja yksityisyytemme?

Some ei mene ohi

Olen vetänyt useita someen liittyviä valmennuksia vuodesta 2008 alkaen. Alkuvuosina minun piti vakuutella valmennukseen osallistuville yrityksille, ettei some ole ohimenevä humputus. Vakuuttelun jälkeen kävimme läpi eri somekanavien perusperiaatteita ja harjoittelimme kanavien haltuunottoa.

Viime vuosina valmennuksissa on yhä enemmän innostettu ja kannustettu henkilöstöä hyödyntämään somea ammatillisesti ja annettu heille vinkkejä siihen, miten hyödyntäminen tapahtuu mahdollisimman fiksusti. Yksikään somekanava nimittäin ei ole niin hankalakäyttöinen, että kanavan teknisten perusperiaatteiden haltuunottoon saisi menemään puolta tuntia pidempään.

Asiantuntija, oletko Obamaa kiireisempi?

Vaikein asia valmennuksissa on osallistujien motivaation kaivaminen esille. Somen käyttö on usein peittynyt valtaisan tekosyyvuoren alle. Minulla on kiire, en ehdi. Kas, olet siis kiireisempi kuin Barack Obama? Juttelu somessa ei ole mitään aitoa keskustelua, vaan jankkaamista. Varmasti sitäkin, mutta ihminen voi itse valita oman suhtautumisensa jankkaajiin, kuten elävässä elämässäkin. Mistä minä keksin sanottavaa? Se onkin sitten hankalampi kysymys, mutta vastaus löytyy usein niistä asioista, joiden asiantuntija olet ja joihin itse tunnet intohimoa.

Monella asiantuntijalla on kyllä halu olla aktiivisempi somessa ja somen hyödytkin tiedostetaan hyvin. Some on kuin mikä tahansa terveellinen elämäntapa – me tiedämme, että käyttö kannattaisi, mutta skippaamme sen silti helposti. Sosiaalisen median käytöstä täytyy tehdä rutiini, muuten sen unohtaminen on liian helppoa arkipäivän tohinassa. Kyse ei ole asiasta, joka vie paljon aikaa, päinvastoin, usein se säästää aikaa – esimerkiksi erilaisiin seminaareihin ja tilaisuuksiin ei tarvitse aina osallistua itse, vaan sosiaalisesta mediasta voi poimia kiinnostavimmat sisällöt. Meistä kukaan ei sano, ettei minulla ollut tänään aikaa harjata hampaitani. Muutama tviitti ei sen enempää aikaa vie.

Some lisää sisäisen viestinnän merkitystä

Sosiaalinen media on synnyttänyt sisäisen viestinnän renessanssin. Koska yrityksillä ei ole enää viestintäosastoa portinvartijanaan ja muutaman yksittäisen puhehenkilön sijaan sillä on käytettävissään mahdollisesti jopa koko organisaation laajuinen someinnokkaiden joukko, kannattaa panostaa siihen, että tuo joukko tietää, missä mennään.

Kun vielä muutama vuosi sitten tehtiin henkilöstölle tiukkoja someohjeistuksia ja määriteltiin tarkasti, mitä saa sanoa ja mitä ei, huomattiin vain, että henkilöstön on helpompi olla hiljaa kuin ottaa riski ja toimia somelähettiläänä. Jos ei tee mitään, ei voi mokatakaan.

Someohjeistuksissa pärjää kuitenkin aika simppeleillä rajauksilla. Itse sanoin aikoinaan lapselleni hänen päästessään Facebookiin, että älä sano täällä mitään, mikä hävettää, jos äiti tai ope saa tietää. Työelämässä oleville voi samaa mukaillen sanoa: älä tee täällä mitään, mikä hävettää, jos pomo, asiakas tai osakkeenomistaja saa tietää.