Avaudutaanko työstä ihan ajan kanssa?
Blogi

Avaudutaanko työstä ihan ajan kanssa?

Kun 40 konsulttia lähtee useamman päivän reissuun juttelemaan työnsä ongelmista, puhutaan kyllä palkoista, pomoista ja vähän asiakkaistakin. Lopulta päädytään puhumaan myös ihan siitä itsestään.

Yrityskulttuurin pioneeri Panu Luukka julkaisi alkuvuodesta kirjan Yrityskulttuuri on kuningas, josta on helppo ennustaa alan ohittamatonta suomenkielistä perusteosta. Kirjoittaja paaluttaa lukijalle kymmenen totuutta suomalaisesta työelämästä, jotka perustuvat laajoihin kyselyihin suomalaisilla työpaikoilla. Tärkeimpien asioiden joukkoon mahtuu teemoja, joista yrityskulttuuriskenessä kirjoitetaan vuosittain satoja hyllymetrejä, kuten mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön, henkilökohtainen kehittyminen, hyvä esimies, oikeudenmukainen palkka ja yhteisöllisyyden kokemus.

Luukan totuuksien listaykkönen palasi mieleeni pari viikkoa sitten, kun vietimme firman kanssa useamman päivän etätöissä ulkomailla. Väitän, että Luukan esittämä totuus kaikkein tärkeintä työssä on itse työ, on asia, joka kaiken fasilitoinnin ja yhteisökehittämisen huumassa toisinaan hetkeksi unohtuu niin alan konsulteilta kuin meiltä, jotka pyrimme kehittämään omia organisaatioitamme sisältä käsin.

Aika jalostaa keskustelua

Ehkä hieman paradoksaalista, mutta meillä oli erittäin inspiroiva reissu, vaikka ammatillisesti käsittelimme lähinnä ongelmia. Osa ongelmistamme oli alalle tyypillisiä, osa ihan kotitekoisia. Italialaisella ruoalla, viinillä ja auringolla oli varmasti osansa sille, että juttu luisti ja innostuimme keskustelemaan, mutta teimme jo ennen lähtöä kaksi tärkeää asiaa oikein: toisen puolivahingossa, toisen autettuna.

Pieni tietokatkos ja ripaus ylimääräistä itseohjautuvuutta työyhteisössämme aiheutti sen, että koko firma vietti lopulta yhden ylimääräisen päivän reissussa. Tämä oli matkan ensimmäinen onnistuminen, jonka arvo paljastui vasta myöhemmin. Matkan jälkeen kysyttäessä juuri aika oli se asia, joka nostettiin jälkikäteen useimmiten esille kehittämistyömme tärkeimpänä mausteena.

”Kerrankin oli aikaa velloa jutuissa vähän pidempään.”

”Oli kunnolla aikaa puhua asioista suoraan.”

”Keskusteluihin keskityttiin kunnolla ajan kanssa.”

Toisekseen teimme hurjan tuntuisen päätöksen ennen matkaa. Ensimmäinen iltapäivä ja seuraava aamupäivä vain juteltaisiin löyhällä agendalla. Emme edes yrittäisi ratkaista mitään ongelmaa. Päätös tuli autettuna, sillä loistava sparrikaverimme Sami Paju Filosofian Akatemiasta tarkisti suunnitelmiamme ennen matkaa ja jaksoi ohjata meidät kerta toisensa jälkeen pois kontrollin polulta. Sami lupasi, että tärkeimmät asiat nousisivat kyllä pinnalle ja jalostuisivat keskusteluissa edelleen.

Keskustelu jalostaa ajattelua

Kun kaikki saivat puhua vapaasti ja pitkään, puhuttiin toki palkoista, esimiehistä ja asiakkaistakin, mutta pääosassa oli, kuten Luukka listaykkösekseen oli nostanut, työ itsessään. Ennen kaikkea meitä kiinnostivat työn mielekkyys, järjestäminen ja sen tavoitteet. Sen sijaan viherseiniä, säkkituoleja tai pöytäfutista en kuullut mainittavan kertaakaan.

Niinhän siinä kävi, että esille nousi ongelmia, jotka eivät varsinaisesti yllättäneet ketään. Joidenkin kipukohtien taustalta paljastui kuitenkin asioita, joita emme olleet tulleet edes aiemmin ajatelleeksi. Saimme lopulta ajan ja keskustelun kautta yhä parempia ja konkreettisempia ongelmia ratkaistavaksemme.

Vaikka olemme toistemme kanssa tekemisissä eri kanavissa jatkuvasti ja paljon, oli hitaalle keskustelulle suurempi tilaus kuin aavistimmekaan. Synnytimme paljon ymmärrystä, yhteistä näkemystä ja motivaatiota tarttua toimeen.

”Yhtenäisiä näkemyksiä löytyi melko helposti, kun oli aikaa keskustella.”

”Oli silmiä avaavaa tajuta, että muilla on eri ongelmat kun mulla.”

”Keksittiin paljon tosi hyviä ratkaisuja, pieniä ja suuria. Oli inspiroivaa ideoida yhdessä tulevaa.”

Toki tässä hallitussa kaaoksessa oli mukana hieman rakennetta ja menetelmiäkin, jotka auttoivat meitä puristamaan asioita konkreettisiksi. Pari organisaatiomme pienempää murhetta ratkaistiin paluun jälkeen jo ensimmäisenä työpäivänä, osassa menee aikaa. Varmaa on, että tällä välin saamme jo uusia ongelmia eteemme, mutta ehkä olemme niihin taas vähän valmiimpia.

 

Lue seuraavaksi