Itseohjautuvuus työelämässä

Onko itseohjautuva organisaatio kuin opinnot ilman opintosuunnitelmaa? Uransa alkuvaiheessa olevalle työntekijälle itsensä johtaminen ja työskentely autonomisissa tiimeissä voi olla haastavaa. Hyvin johdettuna ja rajoja asettamalla suunta löytyy paremmin.

Olen ehtinyt olla työelämässä kokoaikaisesti vasta murto-osan siitä ajasta, jonka vietin opintojeni parissa. Vaikka itseohjautuvuus ei käsitteenä ollut minulle entuudestaan aivan vieras, nykyisessä työpaikassani se on tullut tutuksi ihan käytännössä. Kokemusteni pohjalta itseohjautuvuutta, etenkin yksilön näkökulmasta, tuntuu luontevalta verrata korkeakouluopintoihin, sillä myös opinnot vaativat opiskelijalta itsenäisyyttä. On opinahjosta ja muista ympäröivistä tekijöistä kiinni, saako opiskelija riittävää tukea opintojen aikana. Hieman samaan tapaan kuin opiskelijan, varsinkin uraansa vasta aloittelevan työntekijän voi olla hankalaa itseohjautua, jos työpaikan tukirakenteet eivät ole kunnossa eikä tavoitteet selkeitä.

Itseohjautuvuus näyttäytyy erilaisille ihmisille ja erilaisissa työtehtävissä hieman eri tavoin. Se todennäköisesti myös kuormittaa esimerkiksi pitkän kokemuksen omaavaa asiantuntijaa eri tavoin kuin uraansa vasta aloittelevaa noviisia. Itseohjautuvuus vaatiikin keskustelua siitä, miten se käytännössä toimii ja mitä sillä tavoitellaan, kenenkään työssäjaksamista unohtamatta.

Parhaimmillaan uransa alkuvaiheessa olevalle työntekijälle itseohjautuvuus tarkoittaa hyviä mahdollisuuksia vaikuttaa oman työn sisältöön ja suuntaan sekä tilaisuuksia oppia ja ottaa vastuuta. Useimmiten vapaus myös motivoi tekemään työt hyvin.

Samaan aikaan herää myös paljon kysymyksiä. Entä jos ei olekaan vielä aivan selvää, mitkä omat vahvuudet ovat tai mihin haluaa työssänsä suuntautua? Kuinka käsitellä epävarmuutta, kun on tekemisissä itselle uusien asioiden kanssa? Onko tukea tarvittaessa saatavilla tarpeeksi? Tai mistä esimerkiksi tiedän, mitä päätöksiä voin tehdä itsenäisesti?

Vaimentaako trendipöly soraäänet?

Itseohjautuvuus vaatii paljon. Pitää olla luottamusta omaan osaamiseensa ja valmiutta tarttua uusiin asioihin. Lisäksi pitää pystyä tekemään päätöksiä ja käsittelemään epävarmuutta. Samalla tulisi pitää mielessä omat tavoitteet ja asettaa rajojakin, ettei uuvu. Itselleni ainakin helpommin sanottu kuin tehty. Toisaalta kokeileminen ja opettelu yleensä kannattaa, ja neuvoja useimmiten löytää kysymällä.

Vaikka itseohjautuvuuden ympärillä on paljon trendipölyä, ei keskustelu aiheesta ole lainkaan turhaa, päinvastoin. Hierarkkisia työpaikkoja riittää yhä eivätkä niiden jähmettyneet työskentelytavat välttämättä enää toimi. Parhaimmillaan itseohjautuvuuskeskustelu herättelee tarkastelemaan työn tekemisen tapoja ja työn organisoimista uusista ja erilaisista näkökulmista. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että itseohjautuvuuttakin pitäisi tarkastella kriittisesti ja antaa tilaa erilaisille ajatuksille itseohjautuvuudesta työpaikalla.

Blogi