Biljoonien eurojen elvytysrahassa on mukava kylpeä – mutta jos upottaa, maine pitää pinnalla

Suomen kaupunkeja odottaa lähivuosina paljon kovempi keskinäinen kilpailu työikäisistä. Silloin mitataan, kenen työnantajakuva on kunnossa.

Johtaja, oletko pysähtynyt ajattelemaan, miksi organisaatiollasi menee nyt hyvin? Tuotteesi on kenties laadukas tai palveluketjusi rasvattu sulavaksi. Väkenne on ammattitaitoista,  kehitätte koko ajan osaamistanne. Yleensä johtamansa yksikön menestyksestä onnittelee mieluiten itseään. Jos katsoo vähän kauempaa, voi erottaa rakenteellisemman syyn.

Yksityissektorilla menee hyvin siksi, että käynnissä on jättiläismäinen, maailmanlaajuinen ja täysin ennenkuulumaton kokeilu. Kehittyneet maat ja Kiina pumppasivat pandemian alkupäivistä viime vuoden loppuun elvytysrahaa markkinoille 25 biljoonaa – eli 25 000 miljardia – euroa.

Luku vastaa kolmasosaa koko maailman bruttokansantuotteesta. Käsittämätön summa tuotiin markkinoille alle vuodessa. Siksi ei ole ihme, että kauppa käy joka mantereella. Keskuspankit eivät koskaan ennen maailmanhistoriassa ole rahoittaneet valtioita ja yrityksiä tällä tavalla. Korot ovat nollassa tai pakkasella. Oli kyseessä sitten Kreikan valtio tai hitaasti laskunsa maksava yhtiö, velkaraha ei maksa juuri mitään.

”Tulevaisuus on ollut epävarma vuodesta 1776”

Tämä on talouden uusi normaali. Kukaan ei tiedä, mihin tämä johtaa tai sitä, kauanko tilanne kestää.

Lohdutukseksi voi muistella suursijoittaja Warren Buffettin takavuosien lausuntoa. ”Tietenkin lähiaikojen tulevaisuus on epävarma, Yhdysvaltojen tulevaisuus on ollut epävarma vuodesta 1776.”

Toimiva tapa varautua tulevaan on pitää kaikissa tilanteissa oman organisaation maine kunnossa. Hyvä maine on varma kilpailuetu, kun markkinoita jaetaan seuraavissa myllerryksissä uudelleen.

Kiihtyvä kilpailu työikäisistä alkamassa

Yksi meneillään oleva myllerrys on Suomen aluekehitys, josta keskustelu on viime kuukausina jäänyt pandemian jalkoihin.

Väestö keskittyy. Vain yksi kuudesosa kunnista on kasvu-uralla. Muutamassa vuodessa Turun ja Tampereen asukasmäärän verran ihmisiä on muuttanut pienemmistä kunnista suurimpiin kasvukeskuksiin.

Suomi on ensimmäisen kerran nykyhistoriassaan tilanteessa, jossa alle 15-vuotiaiden määrä pienenee. Työikäistemme määrä on jo vähentynyt muita Pohjois-Euroopan maita nopeammin: 2010-luvulla joukko supistui 120 000 henkilöllä.

Kun työikäisiä ei riitä kaikkialle, Suomen kaupunkiseutujen pitää kilpailla nuorista aikuisista, yrityksistä, huomioarvosta ja näkyvyydestä. Nykyinen kamppailu parhaista osaajista on tulevaan verrattuna kevyttä verryttelyä.

Tähänkin tilanteeseen viisaat yritykset, kaupungit tai maakunnat varautuvat strategisesti jo nyt. Kannattaa miettiä, miten vahva oman organisaation työnantajakuva tai seutukunnan brändi on – ja millaisia uutisia omasta asiastaan haluaisi lukea kolmen vuoden kuluttua.

Inspiraatio blogiin syntyi Senaatti-kiinteistöjen ajankohtaistilaisuudessa, jossa luennoivat Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun rahoituksen professori Vesa Puttonen ja MDI:n johtava asiantuntija Timo Aro. Voit katsoa esitykset tästä linkistä. https://youtu.be/EdRO0PEbfN4